Käpypitsi eli sukkulapitsi eli frivolite´ on vuosisatoja vanha pitsitekniikka, jossa työvälineenä on sukkulamainen käpy. Pitsi muodostuu toisiinsa liittyvistä renkaista ja kaarista, ja se on samannäköistä sekä oikealta että nurjalta puolelta. Olen oppinut tekniikan opiskeluaikoinani ja ihastuin silloin tähän viehättävään ja jopa keimailevan näköisenä pidettyyn tekniikkaan ja sanalla sanoen hurahdin.
Vuosikausia en oikeastaan muita töitä tehnytkään, kuin näitä herkkiä ja kauniita pitsejä.
Isoja liinoja, pieniä liinoja, sydämiä, lumihiutaleita, kukkia ja ristejä -useita satoja kappaleita.
Niitä halusivat lukuisat sukulaiset ja ystävät, ja lisäksi tein niitä paljon myös tilauksesta.
Tilauksesta tein pitkän tauon jälkeen tätä pitsiä, kun minulta pyydettiin kahta sydäntä.
Kuvissa olevat sydämet ovat vielä tärkkäämättömiä ja niistä puuttuu myös ripustusnaru.
Perustyöväline pitsin teossa on käpy, johon lanka kierretään. Apuvälineeksi pitsin tekoon tarvitaan lisäksi virkkuukoukku, jota käytetään pitsin yhdistämisessä.
Materiaaliksi suositellaan tiheäkierteistä puuvillaa, hyvin kierrettyä pellavaa tai silkkiä.
Lanka ei saa olla liian liukasta (solmujen kiinni pysymisen takia), muttei myöskään liian karkeaa tai haurasta (kiristettävyyden takia).
Itse käytän virkkauslankoja, ja tykkään testailla erilaisia, tälle tekniikalle soveltuvia lankoja. Näissä sydämissä testissä oli Hjertegarnin Haeklegarn Nr 5, joka on ohut ja tiukkakierteinen virkkauslanka ja soveltuu käpypitsille ihan hyvin.
Ohjeita käpypitsin tekoon löytyy muutamista Suomenkielisistä kirjoista, esim. Suuri käpypitsikirja (Eeva Talts) tai Käpypitsi (Janette Baker). Englanninkielisiä ohjeita löytyy netistä myös yllin kyllin, esimerkiksi hakusanalla “tatting".
Tiedän että tekniikka on melko vähän tunnettu ja siksi olisikin kiva kuulla onko se tuttu sinulle tai löytyykö täältä muitakin käpypitsiin hurahtaneita?
.JPG)
.JPG)
